Jäsenkirje 2025 – 1

Terveisiä Tansaniasta!

Ankaran hakuprosessin ja hankkeen valmistelun värittämä vuosi 2024 jäi taakse. Vuoden vaihduttua pakkasimme romppeet ja 17.1. siirryimme KLM:n siivin Arushaan Seppo Rantasen kanssa. Homma alkoi lennokkaasti – voisi kai kuvailla sanalla tapahtumarikkaasti. Toisena päivänä – siis sunnuntaina 19.1. otin ripeähkön askeleen pikku loikan kera portaille vain huomatakseni, ettei 7-kymppinen ole niin kuin ennen. Nivelrikkoinen polveni sanoi toimintasopimuksen totaalisti irti ja reissu sairaalaan edessä. Siellä tilanne todettiin ja matka jatkui farmaseutin kauppaan, josta matkaan kyynärsauva. Liikkumisesta tuli joksikin aikaa varsin köppöstä puuhaa. Onneksi Seppo oli matkassa ja Nossim täällä hoitamassa käytännön juoksevia asioita apunamme. Auto saatiin vuokrattua, joten polvivammainenkin (vasen polvi siis) saattoi liikkua itsenäisesti. 

Neuvottelut aurinkoenergiajärjestelmien toimittajien ja tietokonekauppiaiden kanssa sujuivat lutvikkaasti. Kouluissa tarvittavien rakenteiden muutostöiden saaminen kohilleen muodostui hieman mutkikkaammaksi prosessiksi. Täällä tavarain ostaminen kaupasta sujuu kyllä. Työsuoritteiden tekeminen on hieman eri juttu. Hinnoittelu tuntuu olevan varsin vaihtelevaa – suorastaan mielenkiintoista. Sepon ja Nossimin kanssa istuimme lukuisia tapaamisia ja saimme hierottua it-romppeiden ja aurinkoenergiajärjestelmien toimituksista sopimukset täkäläisten toimijoiden kanssa. Raksahommat jäivät vielä hieman vaiheeseen.

Aino Korhonen ystävineen tulivat taloon Sepon poistuttua takaisin kotimaahan. Ainon porukat pitivät ansaittua lomaa ja sen jälkeen meillä alkoi tiivis työrupeama Evan, Liisa Ilomäen ja Jarmo Kantosalon tultua valtakuntaan 4.3. Koulutuksen suunnittelua piisasi joka päivälle mittavat määrät. Toisilleen varsin tutut kouluttaja-ammattilaiset saivat kasaan mainion koulutuskokonaisuuden.

It- ja pedagoginen koulutusrupeamamme oppilaitoksista valikoituneille mentoreille alkoi 10.3. Hyvin motivoituneet opinhaluiset opettajat yhteistyöoppilaitoksistamme opiskelivat erittäin intensiivisesti. Kouluttajina toimivat järjestömme koulutusammattilaiset Eva Forssén ja Aino Korhonen yhdessä KT Liisa Ilomäen ja it-kouluttaja Jarmo Kantosalon kanssa. Liisa Ilomäki vastaa hankkeemme arvioinnista.

Allekirjoittaneella oli kunnia tuoda erityispedagogisia näkökulmia framille yhdessä Patandi Teacher Collegen lehtorin Sophia Madahan kanssa. Koulutettavissa oli yksi kuuro opettaja, joten tiimiämme vahvistivat tulkkimme Lydia Stanley Kimaro ja Wittness Stephen Ngutto. Lisäksi saimme tukea Meru PS:n kuuroilta it-teknikoilta Hillary Thobiakselta ja Christopher Oswaldilta.

Laadukas kouluttajaporukka sai melkoisen buustin aikaiseksi. Koulutettavat eivät oikein malttaneet lopettaa koulutuspäiviä sovittuna ajankohtana. Jouduimme patistamaan heitä lähtemään, koska koulutustilan siivouksesta huolehtivat Meru PS:n oppilaat – eikä heitä sopinut pitää odottamassa iltaan asti.

Kaikissa yhteistyökouluissamme on nyt riittävän toimiva internet. Saatamme siis käyttää myös Zoomia etäkoulutukseen ja kokoustamiseen. Tekoäly tekee tuloaan Tansaniaan. Kohdekouluissamme se tullaan ottamaan käyttöön opiskelua tukevana elementtinä. Norjalainen Schoolhub.ai antoi korvauksetta käyttöömme oman alustansa. Schoolhub omalta osaltaan pyrkii tarjoamaan kouluille turvallisen ja oppimista edistävän tekoälyalustan.

Tapasimme viime viikolla oppilaita koesuoritustensa äärellä Patandi Maalum Secondary Schoolissa Tansanian Arushassa. Tengerun kylässä sijaitseva oppilaitos huolehtii liki 400 eri vammaisryhmiin kuuluvan oppilaan koulutuksesta. Monenlaista suoritustapaa saimme ihaillen seurata. Yksi kirjoitti suussaan pitämällään kynällä. Toinen kirjoitti oikealla jalallaan. Lähes sokeat tai täysin sokeat pistekirjoitustustulostimella (Orbit Reader) ja Braille-kirjoittimella. Sokeat suorittivat koetta omassa ryhmässään, jotta kirjoittimen äänet ja avustavien puheet eivät häiritsisi muiden suoritusta. Kunnioituksemme näitä erilaisia suorittajia kohtaan kasvoi entisestään.

Patandi Maalumissa erityistä tukea on huomattava määrä verrattuna tuen valtakunnalliseen määrään. Olemme saaneet Abilis-järjestön rahoituksella palkattua viisi viittomakielen tulkkia oppilaitoksen kuurojen tueksi. Piakkoin he kaikki työskentelevät Arusha, Especially hankkeelle järjestömme saaman Ulkoministeriön rahoituksen turvin. Lisäksi saamme palkattua lisää vielä yhden tulkin.

Viisi vuotta toimineen koulun varustelutaso on maan kärkitasoa. Viime vuonna koulu sai merkittävän lahjoituksen Achiraf Hakim Foundationista. Lahjoituksen turvin koulu hankki 50 pöytäkonetta tietotekniikkaluokkaansa. Lahjoitus muutti hankkeemme toteutusta jonkin verran. Saamme läppäreillä varusteltavaksi it-luokaksi puolet kirjastotilasta. Se tarkoittaa väliseinän ja turvajärjestelmien rakentamista, mikä toki tuo lisäkustannuksia hankkeeseemme. Muutokset suunnitelmiin näyttävät kuuluvat tällaisen hankkeen toteutuksen arkeen!

Hieno osa koulun toimintakulttuuria on puutarhatoiminta ja viljely. Koulu tuottaa merkittävän määrän tuoretuotteita oppilaitoksen keittiön käyttöön. Samalla opiskelijat oppivat käytännön taitoja omavaraistalouden hoidosta. Hankkeessamme yksi osa on pienviljelytoiminnan edistäminen. Toteutamme sen osan yhdessä FFD, the Finnish Agri-Agency for Food and Forest Development in Finland – järjestön ja sen tansanialaisen kumppanin TAHAn (Tanzanian Horticultural Association) kanssa.

Toinen kumppanikoulumme Themi Secondary School sijaitsee Arushan kaupungin keskustan välittömässä tuntumassa. Koulussa on vuosikymmenten ajan opiskellut kuuroja nuoria. Aiemmin heille osoitettu tuki oli yksi viittomakielen tulkki. On helppo kuvitella, kuinka hyvin yksi tulkki ehtii auttamaan neljän eri luokka-asteen kuuroja opiskelijoita. Abiliksen rahoituksella olemme voineet palkata viittomakielen tulkkeja myös Themiin. Siellä on tällä hetkellä 12 kuuroa toisen asteen opiskelijaa. Heidän tukenaan on ollut kaksi tulkkia. Tulokset siellä ovat olleet paljon puhuvia: vuoden 2024 lopussa kaikki kuurot 4. luokan päättökokeeseen osallistuneet kuurot läpäisivät loppukokeen ja saavuttivat jatko-opintokelpoisuuden – ensimmäisen kerran koulun historiassa. Myös koulupolkunsa keskeyttäneiden määrä on tulkkien tulon myötä vähentynyt.

Meidän iloksemme viime vuoden lopulla Themi Secondaryn neljännen luokan päättäneet entiset Meru Primary Schoolin oppilaat tulivat Meruun vapaaehtoistöihin auttamaan kuuroja perusopetuksen oppilaita. Olemme hieman tukeneet näitä vapaaehtoistyöntekijöitä taloudellisesti maksamalla heille matka- ja ateriakorvauksia. Kuurojen yhteisössä on melkoisen paljon voimaa!

Varustamme myös Themiin aurinkoenergialla toimivan it-luokan. Luokka tulee palvelemaan kuurojen opiskelijoiden ohella myös koulun liki tuhatta muuta oppilasta.

Arusha Technical Collegen kanssa yhteistyömme jatkuu. Siellä on toiminut yksi palkkaamamme viittomakielen tulkki. Kokoustimme oppilaitoksen rehtorin, lakihenkilön ja sihteerin kanssa. Saimme päivittää heidän kanssaan hankkeen tilanteen. Erinomaisen lämminhenkinen, yhteistyö- ja ratkaisuhakuinen tapaamisemme antoi hienon lähtökohdan hankkeen läpiviemiseksi kanssaan.  

Lähes kolmen kuukauden rupeama täällä on vaatinut veronsa. Olen – niin kuin Aino ja Evakin – melkoisen valmis lentämään takaisin kotimaahan. Olemme nähneet FSE Tanzanian henkilöstön (Nossim A Mevoroo ja Mary Peter) toimintakulttuurin ja osaamisen. Yhteistyönsä järjestön hallituksen ja sen puheenjohtajan Prof. Raymond Moshan kanssa sujuu ongelmitta. Voimme luottavaisin mielin jättää hankkeen eteenpäinviemisen näiden hienojen kumppaneiden harteille.

Näkemiin Tansania. Jään kyllä kaipaamaan montaakin – erityisesti meidän joukkueemme ihmisiä, jotka ovat osoittautuneet luottamuksemme arvoisiksi.

Kwaheri Tanzania. Hakika nitakosa watu wengi – watu wa timu yetu ambao wamethibitisha kuwa wanastahili kuaminiwa. Nitamkosa sana Eliah mdogo, ambaye nimeweza kufurahia ushirika wake mara nyingi wakati wa likizo za kazi.

Antti Komulainen

2 ajatusta aiheesta “Jäsenkirje 2025 – 1”

  1. Antti ja Eva. Tärkeätä työtä olette tehneet jo vuosikausia. Tuo kuva missä mies kirjoittaa kynä varpaiden välissä kiinnostaa sikälikin että olin Kansalliskirjastossa tietopalvelussa kun näin että oikealla missä oli kaksi tietokonetta joku nuori kaveri pitää jalkojaan pöydällä. Hän oli selin. Olin jo menossa huomauttamaan, mutta onneksi en ehtinyt. Hän kirjoitti varpaillaan tietokoneeen näppäimistöllä. Käsiä ei ollu t lainkaan. Jeesasin kaveria myös vessaan viemisessä, avasin vyön ja hän pyysi että tulen varttitunnin päästä noutamaan. Kaiken muun hän hoiti itse. Portaat alakertaan, kaatua ei saa koska kaatuu kasvoilleen kun ei ole käsiä millä ottaa vastaan. Raskas elämä, sisukas ihminen, en tiedä saiko opinnot suoritetuksi. Esko

  2. Upeeta ja mahtavaa toimintaa siellä Tanzaniassa! Toivon jaksamista ja onnistumisen hedelmiä teille kaikille!
    Keväisin terveisin
    Pekka Kantola ( sormi, ei kynä suussa )

Kommentointi on suljettu.