Pieniä kertomuksia Arushasta 8

Koulutuksen sankareista / Educational heroes ja muista mieleenpainuneista seikoista

Vielä on kerrottavaa Tansaniasta, vaikka digiteknologian mentorikoulutus  kuurojen ja kuulovammaisten opettajien tueksi päättyi viikko sitten. Jäimme matkakaverini kanssa tänne vielä viikoksi, enempi turisteiksi, mutta vähän FSEAn hankkeisiin liittyen. Ajattelin, että tässä blogissa vielä teen yhteenvetoa itselleni tärkeimmistä ajatuksista ja asioista tältä vajaan kuukauden ajalta.

1. Maailman epäoikeudenmukaisuus tuli taas kerran erittäin selväksi, pitkin matkaa. Ne, joilla on, heille annetaan lisää; ne, joilla on paljon, heille annetaan paljon lisää. Ja päinvastoin. Vierailimme esimeksiksi maasai-alueella ja siellä Ngoswakin alakoululla, lähellä Kenian rajaa. Oppilaita on noin 759, opettajia 7 + 2 vapaaehtoista. Nyt oli hyvä aika: sadekaudella tulee vettä, ja oppilaille pystytään keittämään maissivelliä ruuaksi. Kuivana ja kuumana, kautena vettä ei ole, ei ruokaan eikä edes juomavettä. Juttelimme opettajien kanssa ja tärkein toivomus heille oli saada vettä, oma kaivo, jotta oppilaille saadaan ruokaa. Itketti katsella oppilasjonoa hakemaan mukiin maissivelliä – saisipa tuonne vietyä vaikka yhden suomalaisen puhdasvetisen järven kuivana kautena!

2. Tasa-arvo suomalaisittain (tai pohjoismaalaisittain) ajateltuna on ylellisyyttä ja saavutettu etu, josta kannattaa pitää kiinni. Monet kulttuuriset seikat estävät yhä tasa-arvon etenemistä esimerkiksi Tansaniassa. Tapasimme 15-vuotiaan tytön, aviovaimon, joka rakensi itselleen lehmänlannan, hiekan ja saven sekoituksella majaa. Aviopuolisolle on tulossa toinen vaimo myös, myötäjäiset on jo maksettu. Tytöiltä ei varmaan liikoja kyselty halukkudesta. Minusta teinitytön paikka ei ole itseään reilusti vanhemman miehen vaimona vaan koulussa, kaveeraamassa ja kihertämässä ikäistensä teinien kanssa.

3. Koulutus on nouseva trendi, ehkäpä kaikkialla maailmassa? Tuolla Ngoswakin koululla ihmettelin, kun alakoululaisten joukossa pyöri selvästi vanhempia lapsia. He kuulemma ovat siellä oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Ja vaikka Arushan kaduilla on vammaisia lapsia kerjäämässä kouluaikaan ja maasai-aluella paimenina, suuri osa vanhemmista valitsee koulun, jos vain mahdollista. Ngoswakin koulun opettajat ovat todellisia opetuksen sankareita, jotka tekevät syrjäseutujen oppilaillekin mahdolliseksi lukutaidon. (Koulujen opettajien määrä perustuu hallituksen päätöksiin. Tuonne ei ole annettu enempää opettajia.)

Kuva: Neljä oikealta Ngoswakin koulun opettajia ja vasemmalta ensimmäinen on hankkeen projektikoordinaattori Nossim A. Mevoroo.

4. FSEAn hanke kuurojen ja kuulovammaisten lasten ja nuorten opetuksen kehittämiseksi on ansiokas, siitä ei yhtä sanaa. Oli uusi, hieno kokemus huomata, miten kuurojen ja kuulevien yhteys toimii viittomakielen avulla (jopa minun muutama viittoma oli avuksi ja iloksi!) ja se vaatii vain viitseliäisyyttä opetella viittomia. Tietysti viittomakielen tulkit ovat sitten välttämättömiä, jos oikeasti halutaan keskustella vaikeammista asioista. Olen edelleen vaikuttunut siitä, miten mentorit, toisen asteen eri oppiaineiden opettajat, osasivat viittoa. Katsoin joutessani suomalaista käytäntöä ja näyttää siltä, että myös Suomessa sijoitetaan kuurot ja huonosti kuulevat oppilaat tavallisiin luokkiin. Huomasin myös, että viittomakielen osaamisen taito voi olla rapistumassa ja oikeus viittomakieliseen yhteisöön katoamassa, mikä on tietysti iso menetys.

Kuva: Seeproja, seeproja, seeproja.

5. Tansania on hieno ja kaunis maa, ja sen ovat turistitkin huomanneet. Kävimme Serengetin kansallispuistossa (jonne suurimmalla osalla tansanialaisista ei ole pääsyä huonojen ja kalliiden liikenneyhteyksien vuoksi), ja Serengeti oli lumoava ja vaikuttava! Savanni jatkuu melkein äärettömyyksiin, ja jossain kaukana taivaanrannassa näkyi taas uusia kukkuloita. Sadekaudella on vehreää ja monin paikoin kasvaaa korkeaa ruohoa, jonne eläimet hyvin piiloituvat. Parhaillaan oli menossa seeprojen ja gnuiden muutto puiston pohjoisosiin ja elämiä oli todella tuhansittain. Näimme myös paljon erilaisia antilooppeja, puhveleita,  norsulaumoja, kirahveja, tietysti pakolliset leijonat, virtahevot ja jopa pari gebaardia. Tuli vahva tunne siitä, että me olemme vain vierailijoita ja eläimet ovat todellisia paikan omistajia.

Liisa Ilomäki

,