Pieniä kertomuksia Arushasta 7

Haikeutta ja hyvää mieltä

Viimeinen päivä kahden viikon mentorikoulutuksesta oli perjantaina 21. maaliskuuta. Tämä oli todellinen pikakurssi digiteknologian sovelluksiin, ja nyt pitäisi mentoreiden ottaa sovellukset omaan käyttöön saman tien, etteivät koulutuksen opit unohdu. Viimeisen päivän tunnelma oli sekä iloisen kevyt että haikea, niin kuin usein koulutuksien lopuksi.

Juotiin kahvia, syötiin kakkua, kehuttiin osallistujia, kehuttiin kouluttajia ja kehuttiin koulutusta. Ja tietysti jaettiin todistukset. Seuraava vaihe on mentoreiden (ja Arushassa toimivien projektikoordinaattorin ja koulutuskoordinaattorin) käsissä: opettajien tukeminen ja innostaminen digiteknologian käyttöön omassa koulussa.

Kuva: Todistusten jakoa: Aino, Eva, Samwel, Liisa, Sunday, Gabriel ja Rehema

Arushan hanke on herättänyt mieleeni paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Monet suomalaiset haluavat, että ”ensin autetaan suomalaisia köyhiä, ennen kuin lähdetään tuhlaamaan rahaa muualle”. Kun on täällä Tansaniassa, tai muissa kehitysmaissa, joissa olen käynyt, köyhyys on kuitenkin niin paljon syvempää, että kukaan suomalainen köyhä ei pysty kilpailemaan köyhyydessä. Kehitysmaille annettu (järkevä, valvottu jne.) tuki ei ole pois suomalaiselta köyhältä, ja kymmenellä eurolla esimerkiksi Tansaniassa saa paljon enemmän aikaan kuin kympillä Suomessa.

Kouluun ja syömään 

FSEAn hankkeissa on keskitytty kehittämään koulutusta, joka on aina osoittautunut yhdeksi parhaista keinoista vähentää köyhyyttä (naisten koulutus erityisesti). Mutta kouluun lähteminen ei ole itsestään selvyys esimerkiksi maasai-kylissä. Vieläkään jokainen lapsi Tansaniassa ei ole koulussa, ja eri tavoin vammaiset lapset vielä vähemmän. Yksi FSEAn kokemus maasai-alueella on ollut, että kouluruokailu kaksinkertaisti koululaisten määrän. Nälkäisenä oppiminen ei suju, ja sehän on ollut meilläkin 1948 vakiintuneen kouluruokailun järjestämisen perustelu.

FSEAn hankkeissa on tuettu digiteknologian käyttöä kuurojen ja kuulovammaisten lasten ja nuorten opetuksessa. Hankkeen puuhatiimi, Eva ja Antti, ovat järjestäneet kannettavia tietokoneita ja muita resursseja, ja tuloksia on tullut. On ollut sykähdyttävää, että Merun koulun kuuroja oppilaita on nyt oikeasti töissä. Hyvät tulokset ovat tietysti edellyttäneet paljon muutakin kuin tietokoneita: opettajien kouluttamista, sähköä (!), verkkoyhteyksiä, tukihenkilöitä. Se on edellyttänyt myös taustan turvaamista eli hyvää verkostoitumista ja yhteistyötä paikallisen hallinnon kanssa. Yksi osoitus hankkeen uskottavuudesta on se, että kahden viikon aikana koulutuksessa kävi useampi paikallishallinnon edustaja tutustumassa koulutukseen.

Kun haastattelin mentoreita, joku mentoreista toivoi, että nämä hankkeet voisivat olla esimerkkejä muille kouluille ja muille alueille. En tunne Tansanian hallintokuvioita tarpeeksi osatakseni sanoa, voiko näin käydä. Kokemukset Suomesta 90-luvulta eivät ole ihan tukeneet tätä ajatusta. Erilaisia resursseja saaneiden koulujen kehitys pysyi hyvänä, mutta muut koulut olisivat tarvinneet myös erilaista tukea, ei vain esimerkkejä. Pitäisi toivoa, että paikallishallinto olisi se, joka järjestäisi kaikille kouluille tukea, niin kannettavia tietokoneita, opettajien kouluttajia, verkkoyhteyksiä kuin opetuksen kulttuurin muutosta. Nimittäin ei taida tansanialaisen opettajan ajattelutavan muutos olla sen helpompaa kuin suomalaisen opettajan.

Vapaaehtoistyöhön osallistuvat saavat osallistumisestaan iloa ja merkitystä elämäänsä (esimerkiksi Kansalaisareenan kysely Vapaaehtoisten kysely 2022). Minulle vapaaehtoisena tämä vajaa kuukausi on ollut mieleenpainuva, monella tavalla. Itse työ on mielekästä. Vaikka kaikkia ei voi pelastaa, voi tehdä oman osansa, niin kuin toinen hankkeen vetäjistä Antti Komulainen sanoi. Tansania ja Arusha on uusi tuttavuus ja jotenkin haluan uskoa Tansanian kehitykseen – tännekin on saatu halpakorkoisia lainoja Kiinasta. On ollut aivan ihana tutustua omistautuneeseen FSEAn Arushan väkeen ja opettajiin, tulkkeihin, Christopheriin ja Hillaryyn .

Kuva: Mentorikoulutettavat, kouluttajat ja paikallista FSE henkilökuntaa

Sydämellinen vastaanotto lämmittää kauan! Kiitos tästä kuukaudesta.

Liisa Ilomäki