Pieniä kertomuksia Arushasta 4

Arusha-leidit

Mitenpä mikään sujuisi ilman naisenergiaa!

Ajattelin, että tällä kerralla esittelen blogissa hankkeessa mukana olevia naisia. Koulutukseen osallistuvista mentoreista naisia on neljä ja miehiä kymmenen

.

On aloitettava hankkeelle välttämättömistä ja tarmokkaista toimijoista, projektikoordinaattori Nossim A. Mevoroosta ja koulutuskoordinaattori Mary N. Peteristä.

Tällaiselle sivusta seuraavalle näyttää siltä, että Nossim kulkee hankkeen johtajan Antti Komulaisen kanssa verkostoitumassa, tekee hommansa määrätietoisesti ja tehokkaasti eikä paljon kuvia kumartele, mikä onkin Tansanian mieskeskeisessä kulttuurissa välttämätön etu. Antti kertoi, että Nossim oli ensin yhdessä paikallisessa koulussa huolehtimassa kuurojen ja kuulovammaisten oppilaiden asumisyksikössä päivittäisestä elämästä. Erinäisten vaiheiden jälkeen Nossim tuli FSEAn hankkeisiin Merun kouluun vapaaehtoiseksi työntekijäksi. Hänellä oli silloin kesken college-opiskelut mutta Evan ja Antin tuella hän valmistui Community Development -ohjelmasta. FSEAn hankkeisiin tarvittiin työntekijää hoitamaan taloushallintoa ja siitä Nossim päätyi maakoordinaattoriksi. Tällä vähäisellä tuntemisella voin uskoa, että hänellä on juuri sitä napakkuutta, jota tarvitaan. Olin mukana, kun hän laittoi järjestykseen paikalliset pysäköintivalvojat, jotka olivat erehtyneet lukitsemaan Antin auton. Arvatkaa, kumpi voitti keskustelun!

Mary N. Peter on koulutukseltaan viittomakielen tulkki ja hankkeessa hän vastaa koulutuksen koordinoimisesta eli on suora linkki mentoreiden, koulujen ja hankkeen vetäjien välillä siitä, mitä kouluissa toteutetaan. Tapasin Maryn jo joku päivä ennen koulutuksen alkamista, keskustelimme siitä, pidämmekö töistämme. Mary kertoi, silmät loistaen, pitävänsä paljon työstään ja että hän rakastaa vammaisten lasten ja nuorten auttamista. Minun on helppo uskoa, nähtyäni hänet tulkkaamassa.

Ensimmäisenä isompana työnään hän käy kouluissa huolehtimassa siitä, että opettajat vastaavat Opeka-kyselyyn. Aika haaste, vaikka kysely onkin englanniksi. Jos koulussa on 55 opettajaa, joilla ei juuri ole tietotekniikan taitoja, koulussa ei ole kovin monta tietokonetta ja englanninkieliset kysymykset ovat haastavia …

Ideoimme erilaisia ratkaisuja: kyselyn voi täyttää myös puhelimella (niitä on yleisesti), mentoreilla on kannettavia, joita voi käyttää apuna, Mary on koulussa paikalla pari päivää auttamassa, niin että opettajan ei tarvitse jättää vastaamatta osaamattomuuttaan, mentorit auttavat tietysti vastaamisessa jne. (Hanke tarvitsee opettajien vastauksia myöhempää raportointia varten.)

Taisin jo kirjoittaa ensimmäisessä kertomuksessa siitä, miten ihailen omistautuneita opettajia. Viime viikolla tuli taas hyvä esimerkki, PowerPoint-harjoituksessa. Jokaisen mentorin piti tehdä PP-dia, jossa hän esitteli itseään. Sehän on hyvä alkuvaiheen harjoitus: pitää yhdistää tekstiä ja kuvaa, käyttää erilaisia muotoiluja jne. Tulevat mentorit esittelivät omat diansa, ja yhdessä opettaja kirjoitti, että on ylpeä siitä, että opettaa kuuroja ja kuulovammaisia oppilaita. Tällainen toteamus ei ole välttämättä tavallista Tansaniassa, sillä opettajan ammatti ei ole samalla tavalla arvostettu kuin (yhä) Suomessa. Mutta näiden mentoreiden kesken, samaten viittomakielen tulkkien kesken opetuksen arvostus on hyvä! Eva Forssèn, toinen hankkeen vetäjistä, kertoi minulle jälkeenpäin, että tämä tuleva mentori on Merun koulunkuulovammaisten osaston johtaja Sunday Mataula, siis nainen paikallaan!

Mentorointikoulutukseen osallistuu myös biologian opettaja Nyambuli Seif Maregesi, joka itse on kuuro ja näkövammainen. Hän opettaa keskiasteella biologiaa inklusiivisessa luokassa (Tansaniassa pyritään inklusiiviseen opetukseen eli erilaiset oppilaat ovat samassa luokassa). Hänen luokassaan voi siis olla kuuroja, kuulovammaisia, näkövammaisia ja liikuntavammaisia oppilaita. Nyambuli kertoi, että hän opettaa usein niin, että erilaiset opiskelijat ovat pareina: näkövammainen ei näe mutta kuulee ja auttaa kuuroa pariaan. Nyambulin yksi vahvuus on tietysti viittomakielen osaaminen, samaten hän osaa myös puhua, koska hän kuuroutui teini-ikäisenä. Nyambuli sanoi yhdeksi hyväksi ominaisuudekseen sen, että hänen luokassaan opiskelijat ovat aina vapaita kysymään ja pyytämään apua. Sekään ei ole välttämättä aina paikallisessa koulussa mahdollista. Ja myös Nyambuli kertoi pitävänsä työstään kovasti.

Tansaniassa on yhä paljon naisten seksuaalista häirintää ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Nainen on yhteiskunnassa kakkonen. Siksi on erityisen tärkeää, että on myös naisia, jotka käyvät esimerkeiksi kuuroille ja muille vammaisille tytöille ja nuorille naisille siinä, että myös nainen voi osata, ansaita palkkansa ja toimia itsenäisesti.

Liisa Ilomäki

Kuva: Merun koulun kuulovammaisten osaston johtaja Sunday Mataula

Kuva: Biologian opettaja Nyambuli Seif Maregosi ja viittomakielen tulkki Witness Stephen

Kuva: Projektikoordinaattori Nossim A. Mevoroo ja koulutuskoordinaattori Mary N. Peters