Pieniä kertomuksia Arusha – Erityisesti -hankkeesta maaliskuussa 2025

Maaliskuun 10. käynnistyi FSEAn uusimman kuurojen ja kuulovammaisten opetuksen nelivuotinen kehittämishanke, tällä kertaa tuetaan kolmen toisen asteen koulun digiteknologian mentoriopettajien osaamista. Tavoitteena on, että toisen asteen opettajat oppivat käyttämään digiteknologiaa apuna opetuksen eriyttämiseen ja tietysti erityisesti auttamaan kuuroja ja kuulovammaisia oppilaita. Aikaisemmissa hankkeissa pääpaino on ollut auttaa kuulovammaisten lasten koulunkäyntiä peruskoulussa, ja tulokset ovat olleet erinomaisia. Opintie on kuitenkin usein katkennut peruskouluun, sillä toisella asteella olevien kuulovammaisten opetusta on hankaloittanut viittomakielen tulkkien puute, pedagogisten käytäntöjen puute, tietotekniikan laitteiden ja opettajien osaamisen puute. Osallistuvat koulut ovat Patandi Maalum ja Themi Secondary Schools, sekä Arusha Technical College (ATC).

Hanketta on tietysti valmisteltu monin tavoin ennakolta, mutta maanantaina, 10.3., oli yhdenlainen juhlahetki: ensimmäinen mentorikoulutuksen päivä (toinen juhlahetki oli seuraavana päivänä, kun mentorit saivat heille luvatut kannettavat.). Lähikoulutusta jatkuu tällä erää kaksi viikkoa, sen jälkeenkin varmasti, mutta myös erilaisia pienempiä online-koulutuksia on suunnitteilla. Koska näin isoa hanketta on vaikea kuvata jotenkin kokonaisuutena, päätin, että kerron erilaisista tapahtumista ja kokemuksista tämän parin viikon ajalta. En ole aikaisemmin osallistunut aktiivisesti hankkeeseen (no, jonkun verran) ja olen ensimmäistä kertaa Tansaniassa ja siis hankkeen toiminnassa täällä. Tehtäväni on auttaa hanketta sen arvioimisen ja säännöllisen sisäisen arvioinnin toteuttamisessa.

Cocktail party Arushassa

Kolmen koulun mentorit siis tapasivat ensimmäisen kerran tänään Meru Primary School Deaf Unitissa eli Merun peruskoulun kuulovammaisten lasten yksikössä. Kuvassa onkin ensimmäinen harjoitus: samanlainen cocktail party – tutustuminen, jota olemme käyttäneet monissa koulutuksissa. (Kuvassa matematiikan opettajat Reginald Lekule Elias ja Mathew Tweve.) Kolmen minuutin ajan jokainen jutteli itselleen vieraan ihmisen kanssa ja sitten on vaihto ja uusi ihminen tutustuttavana, ja vielä kaksi uutta vaihtoa. Näin sai alkunsa verkostoituminen, josta on toivottavasti apua ja tukea myöhemmässä työssä omissa kouluissa. Päivän ohjelmassa oli muutenkin lähinnä käynnistelyä ja mentoroinnin esittelyä sekä koulujen omien keskustelujen käynnistämistä.

On ollut tosi koskettavaa, miten omistautuneita nämä tulevat mentorit, mukana olevat viittomakielen tulkit ja muut hankkeen toimijat ovat. Mentoreiksi valitut ovat eri alojen opettajia, heillä on myös erityisopettajan pätevyys ja he ovat kaikki opettaneet kuuroja, kuulovammaisia ja muita vammaisia oppilaita. Juttelin biologian ja kemian opettajan Paul A. Njilen kanssa, ja hän puhui siitä, miten kaikilla oppilailla on oikeus oppia myös teoreettisia asioita, ei vain perinteisiä käsityöammatteja, joihin kuuroja ja kuulovammaisia opiskelijoita yleensä ohjataan peruskoulun jälkeen. Ensimmäisenä päivänä paikalla vieraili myös nuori mies, joka on digiteknologian avulla suoriutunut hyvin alakoulusta, ja opiskelee erityisopettajaksi. Oli hienoa, että tämän koskettavan puheenvuoron jälkeen tulin kehuneeksi pojan opettajia – tietämättä, että heistä kaksi oli juuri paikalla olevia tulevia mentoreita. Täällä todella näkee hyvin suoraan osaavan ja kannustavan opettajan merkityksen!

Tällaisilla ajatuksilla ensimmäisen päivän iltana.

Liisa Ilomäki