26.4.
Olipas mahti suihku tänä aamuna. Vettä tuli tarvittaessa semmoisella paineella, että huonokuntoinen orvaskesi sai kyytiä. Leirintäalueen palvelut olivat kyllä varsin kattavat ja laadukkaat. Ainoa puute oli uima-allas, joka aukesi vasta klo 12.00.
Aamiainen ulkosalla oli hieman ahtaan oloinen. Ympärillä muita leiriytyjiä ja etäisyys heihin vain jokunen metri. Kaipasin enempi omaa tilaa.
Aamiaisen jälkeen laitoimme romppeet kasaan varsin sujuvasti ja läksimme liikkeelle. Navakka lounainen tuuli siivitti matkan tekoa ja pienensi huomattavasti polttoaineen kulutusta (8,5 l /100km).
Maasto muuttui vähitellen jylhemmäksi. Vaaleilla kankailla verhotut viljelmät peittivät laajoja alueita ajoväylän varrella. Arvuuttelimme mitä siellä kankaiden alla kasvaa!
Valitsimme tietullisen reitin, joka nopeutti matkaamme huomattavasti. Emme halunneet ajaa mutkaista rantatietä. Olemme rantoja katselleet tälläkin reissulla jo melkoisen paljon. Sisämaat vuoristoineen alkavat kutsua meitä enemmän!
Taukopaikalla havahduimme kaasuvarantomme huvenneen. Vaihdoin pullon vain havaitakseni, että sekin on tyhjä. Ei kaasua – ei kahvia! Välipala nautittiin kahvin sijaan mehun kera. Kaasun loppuminen antoi myöskin aiheen reittisuunnitelman muutokseen. Päätimmekin ajaa mahdollisimman nopeasti Ollin ja Manin luo Orihuela Costan kaupunkiin – saimme tarvitsemamme avun heiltä – kaasupullot täyttynevät huomenna.
Iltasen nautimme yhdessä heidän kattoterassillaan. Jedi ja Stella hurmasivat meidät jälleen kerran iloisuudellaan ja välittömyydellään. Kerrassaan mainiot mukulat! Vaan niin ovat mainiot vanhempansakin. On todella etuoikeutettua saada tavata heitä täälläkin. Olli ja Mani asuivat aikanaan meidän Paimenenkallion talossa silloin, kun me asuimme Kesäniemessä!
Isäntäväki grillasi meille huikean illallisen, jonka jälkeen saatoimme hieman aikaa kirjoitella ja käsitellä kuvia isäntäväen laittaessa lapsia nukkumaan. Mainiota. kerrassaan mainiota!