25.4.
Parkkipaikkaherätys voi olla niin monenlainen. Tänään se oli tavanomainen: joku koira muisti haukahdella, kun isäntäväki vei sitä aamulenkille. Osa majoittujista on tosi aikaisia lähtijöitä. Me kun olimme vesi- ja tyhjennyspisteen vieressä, niin kaikki lähtijät ajelivat siihen meidän kupeelle tankkaamaan vettä ja tyhjentämään harmaavesisäiliöitään. Eipä siinä tarvinnut suuremmalti yrittää nukkua.
Sämpyläkahvimehu-aamiainen pakollisin kolesteroolilääkkein höystettynä nautittiin ilman laajempia debatteja. Polkaisimme liikkeelle tarkoituksena vierailla rannikkokaupungeissa – ainakin yhdessä sellaisessa.
Akun varausvalon syttyminen muutti matkasuunnitelmamme hetimmiten liikkeelle päästyämme. Myös luonnon kutsu antoi aiheen hakeutua johonkin ravitsemusliikkeeseen, jossa on toimivat saniteettitilat. Kun akun varausta kertova mittari väitti akun olevan hyvässä latingissa, kuuntelimme luonnon kutsua ensisijaisesti ja samalla keräsimme yhden kokemuksen lisää espanjalaisen keittiön salaisuuksista. Hieman valtatieltä poiketen löysimme mukavanoloisen kuppilan. Tilasimme eväät, joista ei parhaalla tahdollakaan ollut mahdollista antaa positiivisia lausuntoja …. paitsi oliiveista, jotka olivat mainioita!
Saavuttuamme Algecirasiin löysimme sieltä autokorjaamon (ALGERUEDA Driver CENTER), jossa oli varsin osaavat ja eritäin avuliaat kaverit töissä. Mittailivat auton lataukset ja laturin latausvirran ja olivat vahvasti sitä mieltä, että varoitusvalo palaa itse valossa olevan vian vuoksi. Ei laturista johtuvista syistä. Suosittelivat hoitamaan lampun tarkistuksen ja korjauksen. Kysellessäni hintaa palveluksistaan, he viittasivat kintaalla meille ja toivottivat vaan hyvää ja turvallista matkaa! Toinen kavereista oli ollut puoli vuotta Kuopiossa duunissa (vai opiskelemassa …?). Tykkäsi kovin Suomesta ja suomalaisista. Hyvä me! Annoin hänelle käyntikorttini ja pyysin ottamaan yhteyttä, kun seuraavan kerran tulee Suomeen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että suurin osa maailman ihmisistä ovat hyviä sellaisia!
Illaksi ajelimme Camping La Bella Vistaan. Meren rannan tuntumassa sellainen paremman väen paikka (33 € leiripaikka). Uima-allas ja kaikki! Pyörät otimme ensitöiksemme alle ja läksimme tutustumaan lomakaupungin meininkiin. Mersuja, Porscheja, Audeja ja muita vastaavia oli pysäköitynä satama-alueella ja vähän muuallakin. Parikilometrinen rantaraitti kulki lukemattomien ravitsemusjuottoloiden editse. Lomalaisen oloisia ihmisiä promeneeraamassa ja pitkiä juomia nauttimassa. Joissakin kuppiloissa enemmän ja vähemmän äänekästä musiikkia. Yksi katusoittajakin oli elantoaan tienaamassa. Välimeren aallokko on matalampaa, kuin Atlantin!
Tunnin fillarilenkki teki tosi hyvää jaloille, selälle, koko keholle – ja mielelle myös. Huomenna täytynee käydä meressä uimassa – kas kun olivat laittaneet uima-altaan kiinni, ennen kuin ehdimme takaisin. Minäkään en saa kaikkea! Edes täällä!
Ymmärtääkseni kotimaassa alkaa vuorokauden keskilämpötilat nousta plussan puolelle, joten voidaan todeta kevään alkaneen koko valtakunnassa. Iloitkaa keväästä, koska siitä tulee tosi lyhyt. Saattaa nimittäin käydä niin, että kevät on viikossa taputeltu ja siirrytään suoraan kesään!
Olkaas hyvin nahoissanne siellä!