Pieniä kertomuksia Arushasta 6

Verkostoituminen rules!

Toiseksi viimeinen koulutuspäivä kahden viikon FSEAn mentorointikoulutuksesta. Takana reilu puolitoista viikkoa intensiivistä koulutusta, ja taitaa olla aika urakka niin osallistujille kuin kouluttajille. Itse olen sellaisessa tutkija-kouluttaja-vapaaherra -asemassa, mikä on aika kiva. Ei ole mitään suurempaa vastuuta…

Tuohon liittyy sellainen etu, että eilisen iltapäivän olin turistina. Arushassa on kohtuullisia kivoja ravintoloita, mutta varsinkin erinomaisia kahviloita. Tämä kaupunki, ja ehkä koko Tansania, todellinen kahvikulttuurin maa, kahviahan viljellään täällä, myös meidän asuntomme vieressä on kahvipensaita. Käveleminen ympäriinsä ei kuitenkaan houkuttele, sillä jalkakäytävät ovat surkeassa kunnossa, jos niitä edes on, ja tien reunalla autot sun muut moottorivehkeet sujahtavat ohi jalankulkijoita hipoen. Oli kyllä ystävällinen moottoripyöräilija, joka hiljensi, kun ylitin katua, mutta niinpä hänelle sitten muut kuskit tuuttailivatkin.

Kuvat: Moshin kaupungissa ja siellä kahvilla Coffee Union Cafèssa (jonka kaikki turistioppaat tunnistavat). Kahvila on 1930-luvulla perustettu pienten kahvintuottajien yhdistyksen kahvila. Ihana.

 

Olen luvannut suunnitella ja osin toteuttaa hankkeen arviointia ja tutkimusta. Niintä olen tehnyt täällä mentoreiden ryhmähaastattelut heidän odotuksistaan, haasteistaan ja käsityksistään. On jännittävää, miten monet asiat ovat aivan samanlaisia kaikkialla maailmassa. Mutta on myös kiinnostavia erityisiä asioita: tietokoneiden ansiosta sellaiset oppilaat, jotka muuten jäisivät kotiin, tulevat kouluun. Koulupudokkaiden määrä vähenee: jos opetuksesta tulee oppilaiden mielestä kiinnostavampaa tietokoneiden avulla niin että he pysyvät koulussa, sehän on hienoa. Suomessa tuo ei enää taida toimia.’

Koulutuksessa olevilla mentoreilla on varmasti tulevissa tehtävissään paljon haasteita, alkaen paljon niukemmasta infrastruktuurista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Yksi seikka on kuitenkin aika hyvin: molemmista toisen asteen kouluista on useita mentoreita koulutettavana, ja heistä on täällä hitsautunut tiiviitä mentoritiimejä. Mentoreiden oppiaineet vaihtelevat matematiikasta englantiin ja kemiasta biologiaan, ja he voivat pitää yhteyttä siis sekä koulujensa sisällä että molempien koulujen oppiaineiden saman aineen opettajina. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja yksin, oppimateriaaleja voi jakaa, osaamiseen voi pyytää apua kollegalta. Verkostoiminen on vahva tuki. Kaikki opettajat osaavat viittoa ja heillä on kouluissaan apuna myös viittomakielen tulkkeja, joilla on myös erityisopettajan koulutus, joten inklusiivinen opetus on ainakin askeleen verran helpompaa.

Liisa Ilomäki