Pieniä kertomuksia Arushasta 3

Online – off-line

Terveisiä Arushasta! Kaikenlaista oppii ihan itsestäänkin, kun on toisenlaisissa oloissa. Niin kuin nyt oma riippuvuus online-toimista. Kun meidän asunnolta täällä Tansaniassa menee sähköt, on keksittävä jotain muuta kuin tietokoneen näprääminen tai puhelimen selaaminen, wifi kun on myös sähköön perustuva ja mobiilidatan käyttäminen on ihan liian kallista suomalaisella liittymällä. Kirjan lukeminenkaan ei ole tavallisesti ratkaisu, sillä olemme asunnolla illalla, kun on jo pimeää. On palattava off-line työskentelyyn, jonka jo olen melkein unohtanut.

Mentoreiden koulutuspaikalla eli Merun koululla, sähköjen katkeaminen ei ole ollut ongelma, sillä käytössä on tarvittaessa valokuitu, jonka tukihenkilöt asentavat nopeasti. Mentorit jatkavat töitään häiriintymättä. (On tietysti muita häiriöitä, vaikkapa Microsoft Officeen kirjautuminen, joka ei helposti onnistunut Tansaniasta.) Voin kuvitella, millaisia haasteita olisi ns. tavallisessa koulussa sähkökatkon aikaan, jos koulun moni toiminta perustuisi online-olemiseen. Kannettavat tietokoneet tietysti toimivat jonkin aikaa ilman sähköä mutta wifi ei. Paikallinen mobiiliyhteys on tietysti mahdollinen, vaikka koulun tai opettajan puhelimella, mutta se ei ole riittävä ratkaisu, jos ja kun käyttäjiä on paljon.  Niinpä erilaiset plan B:t, C:t ja D:t on otettava käyttöön, samalla tavalla kuin suomalaisissa kouluissa joitakin vuosia sitten. Toisaalta monet pedagogiset fiksut tekemiset onnistuvat ilman wifiä. Voi suunnitella ja kirjoittaa yhdessä tavallista tekstiä Wordillä. Voi samalla tavalla pareittain tehdä esitystä PowerPointilla. Voi katsoa valmiita Excel-kuvioita ja opetella datan visualisointia. Ja kaikenlaista muuta. Sitten on vielä tietysti se ihan tavallinen kirjojen lukeminen, päiväsaikaan.

Joskus tuntuu siltä, että monet pedagogiset perusasiat – lukeminen ja kirjoittaminen nyt tärkeimpinä – unohtuvat digiteknologian yhä uusien sovellusten opettelussa. Olen oppinut ymmärtämään täällä Tansaniassa, miten hieno ja tärkeä tavoite on lukutaito kaikille ihmisille. Juuri lukutaidon ja sen avulla syntyvän käsitteellisen ajattelun kautta me pystymme oppimaan ja ymmärtämään vaikeita asioita, kehittämään niitä itse, arvioimaan tietoa. Esimerkiksi Internetin tekstien kriittistä lukutaitoa on mahdotonta opettaa, jos lukutaidon taso on kovin huono, tämähän on Suomessa monessa yhteydessä huomattu.

Wikipedian mukaan Tansaniassa 68 % väestöstä on lukutaitoista, ainakin jollakin tasolla, toisaalta alakoulusta siirtyy paljon oppilata toiselle asteelle ilman lukutaitoa. Mutta se ei ole ihme, esimerkiksi alakoululaisille tarkoitettuja kirjoja ei juuri ole, kirjat ovat kalliita, lehtiä on, mutta eipä niitä tietenkään tule kuin varakkaimmille. Lukemisen kulttuuri puuttuu. Vielä vaikeampaa lukemisen opetteleminen on tietysti kuuroille lapsille ja nuorille.

Olisipa hyvä tämän mentorointiohjelman aikana päästä käsittelemään myös peruslukutaidon seuraavaa astetta, kriittistä lukutaitoa! Pitäisi esimerkiksi opettaa käytäntöjä, miten toisen asteen oppilaat voivat arvioida Internetistä saatavan tiedon luotettavuutta tai tietojen yhdistelemistä. Yritin katsoa, löytäisinkö valmiita englannin kielisiä materiaaleja sellaisesta, onhan meillä Suomessa esimerkiksi hieno Critical-hanke, mutta monet aineistot pitäisi ensin tuoda tansanialaiseen todellisuuteen. Ehkä näistä mentoreiksi koulutettavista voisivat jotkut alkaa kehittää kriittistä lukutaitoa tukevaa oppimateriaalia?

Liisa Ilomäki

Neljä oppilasta – yksi kirja