Pieniä kertomuksia Arusha – Erityisesti -hankkeesta maaliskuussa 2025

Opeteltiin ongelmanratkaisua

Edellisessä kertomuksessa kerroin tansanialaisten opettajien ensimmäisestä mentorointipäivästä. Tänään tarinaa toisesta päivästä. Iltapäivän kohokohta oli tietysti kannettavien tietokoneiden jakaminen; niitä oli odotettu jo edelliseksi viikoksi. Jokainen mentori saa sellaisen, niin kuin järkevää onkin: se tukee omaa päivittäistä harjoittelua kaikenlaisessa tekemisessä.

Ennen tietokoneiden jakamista oli otettu käyttöön plan B eli jokaisen mukanaolevan suomalaisen kannettavat jaettiin osallistujille, niin että osallistujat pääsivät pareittain kokeilemaan kirjautumista webmailiin, käytössä olevaan Canvasiin, ja pääsivät täyttämään Opekaa (https://opeka.fi/fi), opettajien digiosaamista ja käytäntöjä sekä koulun käytäntöjä selvittävään kyselyyn.

Olemme päätyneet käyttämään sekä mentoreiden että heidän koulujensa mentoroitavien opettajien osaamisen mittaamiseen Opekaa. Kyselyjä tarvitaan kahdesta hyvästä syystä: hanketta rahoittavan ulkoministeriön edellyttämään raportointiin sekä hankkeen sisäiseen arviointiin. Olemme myös varautuneet mahdolliseen aineistojen tutkimuskäyttöön, ja silloin yhteydenpito Opekan taustaryhmään on tarpeellista. Opekan etu on sen tutkimuspohja, suomalaisuus (pääsemme suoraan yhteyteen kehittäjien kanssa) ja se, että myös opiskelijoille on Opekan rinnakkaiskysely Oppika.

Oli myös ongelmia… Tänään, kun mentoriopettajat täyttivät englanninkielistä Opekaa, kysely taisi monelle olla aika vaativa. Väittämien sekä kieli että sisältämä asia ei välttämättä ollut tuttua. Koska tietotekniikkataidoissa oli puutteita, salasanan löytäminen sähköpostista ei ollut ihan kakkupala, kun sähköpostinkin salasana saattoi olla kadoksissa, suomenkielinen sovellus ei ollut ymmärrettävä tai suomalaisessa koneessa oli tiukka palomuuri. Kaikenlaista pientä sählää. Mutta meilläpä oli hyvä tiimi auttamassa! Päivän lopuksi näkyi, että vain yhdeltä puuttui kysely. Arvelen, että Opekan etu näkyy hyvin mentoreille, kunhan Aino (Korhonen) esittelee yhteenvetoa mentoriryhmän vastauksista. Mentorit saavat koulujensa tulokset itse, sen jälkeen, kun mentorointi alkaa ja he teettävät saman kyselyn opettajille. Tarkoituksena on, että tulokset auttaisivat koulukohtaista kehittämistä.

Tänään oli siis kaikenlaista pientä teknistä näpräämistä, ja sen vuoksi saimme – tai mentorit saivat – hyviä esimerkkejä siitä, millaisia tilanteita ja ongelmia heille hyvinkin tulee omissa kouluissaan. Yksi digitaalista osaamista kuvaava aihepiiri onkin ongelmatilanteiden ratkaisu. Sitä harjoiteltiin tänään.

Suomalaisten kouluttajien ohella äärimmäisen tärkeitä ovat kaksi Merun koulun tietotekniikkatukihenkilöä, molemmat kuuroja ja he ovat myös käyneet Merun koulua. Kolmantena harjoittelijana  edellispäivänä puhunut nuori mies, joka varmasti saa hyvää harjoitusta opettajien ohjaamisesta. Tukihenkilöt tuntuivat tietävän tasan, miten ongelmat pystyi ratkaisemaan. He olivat nopsia, ystävällisiä, sopivasti läsnä. Osallistujat tietysti osasivat viittoa kysymyksiä ja me muut joko käytimme viittomakielen tulkkia tai kirjoitimme englanniksi kysymyksiä. Juuri tällaista ammattitaitoista tietotekniikan tukea tarvitaan kuurojen ja kuulovammaisten kouluihin, ihan niin kuin mihin tahansa kouluun.

Minusta on muuten ollut tosi hauska opetella swahilin kielen viittomia. Osaan jo viittoa, että syömme pian tai syömme myöhemmin. Osaan kiittää, antaa aplodeja (se ei todellakaan ole taputtamista), kysyä, miten voit ja vastata kahdella tavalla: voin hyvin tai voin huonosti ja päätä koskee. Tietysti osaan vielä vilkuttaa hyvästiksi.

Ensimmäisessä kuvassa Aino Korhonen esittelee Opekaa. Luokassa on akustiikkaa pehmentämässä kauniita kankaita.

Toisessa kuvassa Ainon avulla harjoitellaan Opekaan menemistä, kuvassa Ainon vieressä Paul A. Njile, Happiness W. Masaka, Vitus A. Mafafa ja Christopher Oswald.

Kolmannessa kuvassa ovat tietotekniikan ”tukimiehet”, vasemmalta Hillary Thobias, Jonathan Hoza ja Christopher Oswald.