Arusha, kuule!

Longidon alueen erityisopetuksen kehittäminen

Yhdistyksen toimijat Antti Komulainen ja Eva Forssén Longidossa

Longido District / Engarenaiborin alue

Kenian rajan tuntumassa maasai-alueella sijaitsee pienten kylien rypäs, jonka 8 peruskoulussa on yhteensä 2400 oppilasta. Alueella on ollut kiusana kuivuus jo neljättä vuotta. Karjatalouteen pohjautunut elämä on vaikeutunut ja alueen väestö kärsii aliravitsemuksesta. Ensimmäisellä matkallamme sinne saimme tietää, että kouluissa ei ole ainuttakaan erityisoppilasta. Vammaisia lapsia alueella on arviolta 100, mutta kukaan heistä ei käy koulua.

Asiaa tutkittuamme havaitsimme, että kouluilta puuttuu sekä osaaminen että tarvittavat materiaalit vammaisten lasten koulutuksesta huolehtimiseksi. Kysyttäessä opettajien halukkuutta lisäkoulutukseen, saimme kaikilta  innostuneen vastaanoton. Olemme nyt aloittaneet 16 opettajan viittomakielen koulutuksen ja  tietotekninen koulutus alkaa heti, kun saamme siihen tarvittavan välineistön ja sähköistyksen kuntoon alueen kouluissa.

Oppilaiden esitys projektin avajaisjuhlassa

Ngoswakin koulun ruokaprojekti

Yksi Engarenaiborin alueen kouluista on Ngoswakin kylän koulu. Koulussa on n.  400 oppilasta. Opetusryhmien koko on 60 – 90 oppilasta. Koululla ei ole vettä ja hyvin alkeelliset saniteettiolosuhteet.  Koulussa ei ole tarjolla ruokaa lapsille koulupäivän aikana. Koulun heikko tilanne kuvaa hyvin yhteisön elon niukkuutta. Kuivuus on vienyt osan aikuisväestöstä kaupunkeihin ja karjaa on kuollut.

Vammaiset lapset ovat myös Ngoswakissa heikoimmassa asemassa. Heidän päivätyönsä on hankkia itselleen jollain tavalla ravintoa. Se estää heitä tulemasta kouluun, vaikka he muuten sinne voisivatkin mennä. Koulumotivaatiota laskee erityisesti kuurojen lasten osalta se, ettei kouluissa ole viittomakielistä opetusta. Ilman kommunikaatiota on vaikea oppia.

Ngoswakin koulun johtaja ja toinen opettaja ovat hyvin sitoutuneita kouluttautumaan. Heidän kanssaan päätimme pyrkiä nopeaan ratkaisuun koulun primääriongelman kanssa: hankimme  kouluruokailuun tarvittavat varat ja järjestämme vuosien 2018 ja 2019 kouluruokailun yhdessä kyläläisten kanssa. Sen ohella pyrimme löytämään resurssin kestävän ratkaisun (vesi) järjestämiseksi. Porakaivo koulun yhteydessä vapauttaisi oppilaat päivittäisestä vedenhakumatkasta ja he päinvastoin voisivat tuoda kotiin tullessaan vettä muulle perheelle. Koulu voisi käyttää porakaivon vettä ruoan valmistukseen ja kasviviljelyyn. Alueen maaperä on viljelyyn varsin sopivaa. Kastelulla voitaisiin tuottaa useita satoja vuodessa ja varmistaa siten oppilaiden ravinnonsaanti vastaisuudessakin.

Porakaivo maksaa n. 10 000 €. Oppilaskohtainen ruokakustannus vuodessa on 30 €. 400 oppilaan ruokailun vuosikustannus on siis hieman enemmän, kuin yksi porakaivo maksaa. Lue lisää kampanjasta Anna erilainen lahja”.
Ruokaprojektin myötä saamme tietoa yhteisön kyvystä huolehtia vammaisten oppilaiden saamisesta kouluun. Tulemme seuraamaan aktiivisesti ja säännöllisesti ruokaprojektin etenemistä ja sen tuottamia konkreettisia tuloksia. Tavoitteemme on opetuksen laadullinen kehittyminen ja yhteisön asenteiden muutos myönteisemmäksi vammaisuutta kohtaan.