Arusha, kuule!

Jäsenkirje 1/2019

FSE-Finnish Special Education  Africa ry

Helsinki 14.02.2019

Arvoisat kanssakulkijat.

Vuosi on vaihtunut ja keväinen föhn-tuuli tullee viikonlopuksi antamaan kyytiä eteläisen Suomen lumille. Jääpeite merissämme on vuosi vuodelta ohuempi ja lyhytaikaisempi. Ympäristömme tila muuttuu ja se muuttaa myös ihmiskunnan elinmahdollisuuksia. Hyönteiskato ja mannerjäätiköiden sulaminen ovat ilmastonmuutoksen seurauksia – niin kuin monet muutkin ympäristössämme tapahtuvat muutokset.
Yhdistyksemme voi ja sen tuleekin toimia omalta osaltaan vastuullisesti. Tähtäämme lentomatkustamisen vähentämiseen hankkeidemme hoidossa. Koulutuksen myötä voimme olla mukana kehittämässä ympäristön kuormitusta vähentäviä toimia Tansaniassa. Pyrimme toimissamme huomioimaan myös sosiaalisen vastuumme köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi maailmasta. Tyttöjen koulutus on näissä toimissa ensiarvoisen tärkeä elementti.

Saimme joulukuussa vähemmän toivottua postia Ulkoministeriöstä. Diak Ammattikorkeakoulun ja Wistec Oy:n kanssa yhteistyönä laatimamme hankehakemus ei mennyt ministeriössä läpi ja jäimme jo toisen kerran ilman valtiovallan tukea työllemme. Se ei tarkoita hankkeittemme alasajoa, vaan muuttaa hakujemme kohdetta. Seuraavaksi pyrimme hakemaan rahoitusta EU:sta, josta toivon mukaan saamme paremmin vastakaikua.

Viime vuosi oli yhdistyksemme kuudes toimintavuosi. Olemme jo jonkinmoisen matkan kulkeneet yhdessä eteläisten kumppaniemme kanssa. Toiminnan pitkäaikaisvaikutukset näkyvät Arushassa kuurojen sosiaalisen statuksen positiivisena muutoksena ja jatko-opintokelpoisuusasteen merkittävänä nousuna.
Meru Primary Schoolin opettajista kaksi on viimeisen viiden vuoden aikana valittu Arushan kaupungissa vuoden opettajaksi! Samoin koko kuurojen koulutuksen kehittäminen siellä nousi valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi. Mediat ja hallinnon ylimmän tason edustajat ovat olleet kiinnostuneita hankkeen toimista ja erityisesti saavutetuista tuloksista. Voimme olla iloisia ja ylpeitäkin siitä, mitä tähän asti on saatu aikaan.

Yhteistyömme Arushan kaupungin kanssa on vakiintunut ja vuorovaikutus paikallisen hallinnon kanssa on ollut sujuvaa. Pienenä miinuksena on oppimiskeskuksen käyttökulujen kattaminen. Internetin ja toimistotarvikekulujen osalta kaupungin rahoitus takkuaa.
Vuonna 2017 aloitettu yhteistyö Longido Districtin kanssa on sujunut hyvässä yhteistyössä alueen hallinnon kanssa. Opetustoimen päällikkö madam Natangaduaki Mollel on antanut hyvän tuen toimillemme Engarenaiborin/Ngoswakin alueen toiminnallemme. Hän perehdytti meidät myös muihin alueen oppilaitoksiin, joissa vierailumme jätti syvän muistijäljen ainakin allekirjoittaneeseen. Koulu, jossa ei ollut koulurakennusta, tomuiset nälkäiset ja janoiset lapset ja toivoa täynnä olleet aikuiset. Lasten koulutus on syrjäisimmissäkin kylissä noussut yhteiseksi tavoitteeksi.

Ngoswakin koulun ruokaohjelma on muuttanut alueen arkea melkoisen paljon. Alkuperäinen oppilasmäärä vuosi sitten oli 340 oppilasta. Tämän vuoden alusta koulussa on 720 oppilasta. Määrä on siis yli kaksinkertainen vuodentakaiseen verrattuna.
Olemme siitä erityisen iloisia – eikä vähiten siksi, että koulun toimintaan on tullut mukaan ainakin 7 vammaista lasta. Toki oppilasmäärän kasvu tuo merkittävän haasteen yhdistyksellemme. Aiemmin laatimamme budjetti on siis yli kaksinkertaistunut. Pyrimme löytämään rahoituskatteen kuluvan vuoden aikana, jotta tämänvuotinen kouluruokailu saadaan vietyä tuloksellisesti maaliin. Jouluinen keräyksemme tuotti erinomaisen tuloksen. Saimme runsaasti osallistujia mukaan. Nyt on ruokakulusta katettu 40% tämän vuoden osalta. Loppurahoitus teettää kuitenkin vielä töitä!

Tämä vuosi on alkanut järjestötoimien merkeissä. Joulukuussa alkanut  ”Suomen vastaus globaaliin oppimisen kriisiin-verkosto” työryhmään osallistuin sekä ensitapaamiseen, että verkkopohjaiseen keskusteluun. Työryhmän työn tulokset esiteltiin  Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Virolaiselle ja  opetusministeri Grahn-Laasoselle Säätytalolla 7.2. Siellä käyty keskustelu aiheesta poiki allekirjoittaneelle ja Evalle kutsun ulkoministeriöön Jussi Kareisen juttusille 12.2. Keskusteluiden keskeiset teemat koskivat ammatillisen koulutuksen tilaa kehittyvissä maissa. Olimme siis juurikin sen asian ytimessä, joka oli keskeinen teema hylätyssä hankehakemuksessamme.

Olimme Evan kanssa myös Fingon järjestämäss tilaisuudessa, jossa käsiteltiin eri rahoitusinstrumentteja. Siellä tapasimme Jussi Kannerin, jonka isä ja äiti ovat meille hyvinkin tuttuja Tapiolan nuoruusvuosilta lähtien. Jussi suhtautui meidän tilanteeseemme varsin myötämielisesti, ja lupasi antaa mahdollisuuksiensa mukaan tukensa EU rahoitusten selvittelyssä. Siitä jo nyt haluan kiittää Jussia. Tuli mukava olo, kun huomasimme, ettemme ole yksin tässä hakemusviidakossa!

Matkustan maaliskuussa Arushaan tekemään väliarvioinnin Ngoswakin ruokaohjelmasta, kouluttamaan Meru Primary Schoolin opettajia, tapaamaan Arushan kaupungin ja Regionin hallinnon edustajia ja keskustelemaan opettajainkoulutuslaitosten (Patandi ja Sekomu University) edustajien kanssa yhteistyömme syventämisestä. ’uskon tapaavani myös yhteistyökumppaneitamme Fidasta, Felmistä, Abiliksesta ja IAS-Tanzaniasta. Paljon pitäisi siis ehtiä ja sanomattakin on selvää, että kaikkea en saa tehtyä. Onneksi meillä on Bertha Dennis Arushassa yhdistyksemme paikallisena toimijana. Hän hoitanee kesken jääneet asiat eteenpäin – toki meidän kanssa tiiviissä yhteistyössä.

Näin ystävänpäivänä voinen toivottaa kaikille teille somaa ystävänpäivää ja iloa alkavaan kevääseen.

Antti Komulainen